Askarreltiin joskus yläasteen kuvistunnilla pahvilaatikkokamera, ts. neulanreikäkamera. Sillä kuvaaminen oli yllättävän hulvatonta, ja varsinkin kuvien teettäminen ikivanhassa pimiössä kaiken maailman elähtäneillä litkuilla oli kemistinverta suonissaan kuljettavalle viistoistavuotiaalle varsin mielenkiintoinen kokemus. Varsinkin kun sen muistaa vielä näin viiden vuoden jälkeenkin.Nää on itse asiassa yllättävän kivoja sisustuselementtejä, vaikka mä näin visuaali-ihmisenä harvinaisen epäkiinnostunut siitä aiheesta olenkin. Jotenkin noissa kuitenkin toi perunalaatu ja mustavalkosuus uppoaa, vaikka laukaisukohteet onkin ollut tasoa: koulun pyöräteline, koulun keinuteline ja koulua vastapäätä olevan rakennuksen seinä. No, jostain ne parhaimmatkin sisustustaulukuvaajat on alottanu.
Jottei tästä nyt tulisi pelkkää nostalgiapärinää, niin teetin tässä vähän aikaa sitten Ifolorilla muutaman kymmentä vanhaa ja vähemmän vanhaa valokuvaa. Mun mielestä on hiukan sääli, että nykysin kuvien ottaminen on niin tavattoman helppoa ja hauskaa ja maksutonta verrattuna filmirulliin, että tänään otettujen kuvien olemassaoloa ei enää muista vuoden päästä. Sillon kun rullassa oli 24 kuvaa, tuli vähän enemmän mietittyä että mihin sillä linssillä osoittaa ja missä kohtaa laukaisee. Nykyään kun joka kohdasta on otettuna se viiskymmentä kuvaa niin ei niitä kukaan täysjärkinen ala enää jälkeenpäin käymään läpi. Sit ne vaan jää sinne jonnekin kovalevylle lojumaan, eikä niitä tuu sit kyllä jälkeenpäin katottua vaikka ei niitä koskaan raaski sieltä poistaakaan.
(ja siis mähän olen täysin oikea ihminen moralisoimaan tästä aiheesta,
koska digikamerat tuli sillon kun mä olin tyyliin kuus vuotta vanha...)
Idean tähän kuvien teettämiseen sain siitä, että olin tässä joku aika sitten kuvaamassa yksiä hautajaisia. Henkilö, jota varten kuvia otin, on kuitenkin sitä ikäluokkaa ettei hän tee mitään digiversioilla, joten lupasin teettää kuvat standardikokoisiksi albumikuviksi. Heitin sitten samaan tilaukseen omiakin kuvia (koska postituskulut...), ja nehän on oikeesti ihan kivoja. Ei todellakaan tullut kalliiksi, kuvat oli muistaakseni yhdeksän senttiä kappale, ja nyt kun ne vielä laittaa johonkin albumiin, ne myös pysyy tallessa. Win-win -situation. Toisin sanoen oon siis ihan onnessani hypeltänyt niitä kuvia viimeisen viikon, enkä oo todellakaan saanut aikaseksi laittaa niitä mihinkään albumiin talteen. Mutta tällasta se mun touhu on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti