Tein tässä vähän aikaa sitten sellaisen tempun, että siirsin kaikki muut paitsi vuonna 2017 kuvatut matskut ulkoiselle kovalevylle. Poislukien sellaiset kansiot, joihin en ollut kirjannut päivämäärää. Ne siirsin koneelle kansioon, jonka nimi on TURHAT MUTTA TÄRKEÄT ilman sen tarkempaa tiedostojen tutkiskelua. Päädyin sitten kuitenkin eräs ilta tylsyyksissäni napsauttamaan tämän kansion auki, ja sen jälkeen aloin tutkiskella alakansiota PORTFOLIO, joka osoittautui koosteeksi kuvista pian sen jälkeen, kun sain tuon ensimmäisen (ja viimeisen) järkkärini.
Sen verran täytyy noista kuvista sanoa, että thank god, kehitystä on tapahtunut edes jonkin verran. Ensinnäkin jo siinä, että mulla oli joskus tapana muokkauksen jälkeen pienentää kuvat tosi pieniksi, jopa niin pieniksi että noita kahta pystykuvaa hepoista ei sit millään saanut kahestaan riville, kun ei pikselit riittäny. Joskus en vaan voi ymmärtää omia aivotuksiani, mikä järki on kuvata täyskokosia kuvia parhaimmillaan jopa raakamuodossa ja sit pienentää ne niin järettömän pieniksi tiedostoiksi, ettei niillä tee käytännössä mitään. Oi ja voi. Ja sen lisäksi noi kapeeksi rajatut kuvat, niin ku mitä, millä kuvasuhteella??? (toim. huom: muistan kyllä että mulla oli aina joku valmis kuvasuhde millä rajailin, ne luvut oli vaan hatusta vedettyjä)
Tavallaanhan tuolla on muutamia tosi kivoja ja romanttisiakin otoksia, mutta mä en vaan voi ymmärtää että miksi kummassa mä oon laittanu ampiaisen pyllystä otetun kuvan mun portfolioon. Viistoistavuotiaan päähänpistoja on tosiaan vaikea tajuta, ei oo mikään vitsi se juttu.
Tosi tympeitähän nää on aiheeltaan, ei oikeestaan mitään sanottavaa, mutta hauska näitä oli silti katella ja vertailla nykyseen. Ei mulla enää riittäis kiinnostus pitkin pusikoita rämpimiseen joittenki kukkakuvien perässä, ei todellakaan. Ihan kiva kuitenki siinä mielessä että joskus on seki tullu koettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti